Aki Ollikaisen runoteos Käteni löin tänään tähän oveen on kokoelma tulevan kirjailijan nuoruusvuosien runoista – ensiaskelia polulla, jonka päämäärä siintää jo horisontissa, vaikkakaan reitistä ei ole vielä tietoa.

Ollikaisen nuoruuden runous rakentuu kirkkaasta, lähes minimalistisesta ilmauksesta ja vahvasta visuaalisuudesta. Hänen teksteissään pienet eleet ja hiljaiset hetket kasvavat suuriksi, ja tiivis kieli kantaa syviä tunteita sekä menneisyyden painoa.

poika istuu puussa

eikä tule alas

vaikka isä kuinka komentaa

 

paljon on ihminen muuttunut

siitä kun Jumala loi hänet

omaksi kuvakseen:

on tullut alas puusta

ja noussut kahdelle jalalle

 

mutta nyt

on poika palannut puuhun

Teos on kokoelma kahvikuppien kylkiin maalattuja uskonnollisia freskoja: sekoitus arkea ja mystiikkaa, kummempia hienostelematta. Nämä runot luotaavat tajuntaa ja dysfunktionaalisia elämäntapoja, maalaavat outoja maisemia, tutkivat laitapuolia ja tapahtumisia, venyttävät penniä ja nauravat itselleen, Espoolle ja koko maailmalle. Samalla ne onnistuvat kiteyttämään hiilenmustasta elämänmenosta kirkkaita timantteja lukijoiden ihailtaviksi.

Lapseni

viikset kasvavat päivä päivältä
lapseni näyttää enenevissä määrin torakalta
sen käsi on ollut liimautuneena
ilmeettömään naamaan
jo neljättä päivää

korjatakseni tilanteen
ostan lapselleni
halpahallista
Tom Hanksin kasvot
viidellä eurolla

nyt on tilanne hieman parempi
ei muut lapset naura eikä kiusaa
mutta kotoisan tuntuista siitä ei enää saa
ei saa niin millään

Aikamme uushenkisyyden, yhteiskunnan umpikujien ja psykedeelisten tutkimuskemikaalien värittämä teos huokuu sitä jotakin.

Sidottu, 92 sivua